Oho, hupsista

Huvipuisto Neuvostoliitossa

Se oli kevättalvea 1989, kun kävin ensimmäistä kertaa huvipuistossa. Olin varmasti ennen sitäkin käynyt jossain Lieksan torille kyhätyssä kiertävässä Tivolissa ukkini kanssa, mutta ihan oikeassa huvipuistossa kävin ensimmäistä kertaa kevättalvella 1989.

Muistan tämän erityisen hyvin siksi, että siihen liittyi paljon muutakin kuin pelkkä huvipuistovierailu, sillä tuo huvipuisto sijaitsi Sotshissa, silloisessa Neuvostoliitossa ja kyseessä oli myöskin ensimmäinen ulkomaanmatkani, ensimmäinen kerta lentokoneessa ja arvatkaapas vaan, millainen kokemus Leningradin valtava lentokenttä oli 9-vuotiaalle pohjoiskarjalaiselle maalaistytölle! Tai se nitisevä ja natiseva Aeroflotin lentokone ja viereisellä penkkirivillä istunut öljysheikin näköinen mies.

 

Itse huvipuistosta minulla on vain katkonaisia muistikuvia. Muistan jonkun vesiseikkailulaitteen ränsistyneet ja repsottavat lasikuiturakenteet ja auringossa haalistuneen vedensinisen maalin. Karuselli oli ruosteessa ja veljeäni ahdisti jossain pimeässä rakennelmassa, mutta häntä nyt ahdisti penskana muutenkin aina. Jostain syystä mieleeni on jäänyt sana Luna. Sotshissa on näköjään edellenkin joku Luna Park, tai sitten se oli jonkun laitteen nimi. Toinen mielikuvissa oleva nimi on Kosmonaut, jonka yhdistän sellaiseen seinämään, jossa oli maalattuja taivaankappaleita ja ehkäpä Kosmonaut oli jokin vuoristoratatyyppinen laite, tai sitten mielikuvitus ja muistikuvat menevät sekaisin.

 

Huvipuistosta jäi mieleen sekin, että se oli lähes tyhjä. Ei siellä tarvinnut jonotella laitteisiin, joista jotkut käynnisteltiin ihan vain meitä varten. Se tyhjyys oli jotenkin surullista ja siihen törmäsi muuallakin. Rantabulevardien tyhjyys oli kummallista, rantojen tyhjyys samoin. Paikalliset valittelivat holotnaa ja ihmettelivät, kun me juoksentelimme t-paitasillaan viileästä tuulesta välittämättä.

 

Kävin lapsena varmasti huvipuistossa muulloinkin, mutta tuo huvipuistokäynti jäi aivan erityisesti mieleen, koska siihen liittyy ja sekoittuu hyvin paljon muitakin muistikuvia. Imelä suklaakakku, isi miliisin kuulusteluissa ja sitä seurannut lapsen varmuus siitä, että nyt se iskä joutuu Siperiaan, ja hotelli Helmen hulppea sviitti. Niihin sekoittuvat muistot Sotshin autiosta ja ränsistyneestä huvipuistosta, joka oli minulle jostain syystä ikimuistoinen kokemus.

 

Kyselin veljeltäni ja äidiltäni, millaisia muistikuvia heillä tuosta huvipuistosta on, mutta veljeni ei edes muista, että olisi siellä käyty, vaikka hän sielläkin rölisi ja ahdistui, eikä vanhemmillani ollut huvipuistosta edes kuvia, vaikka muuten kyseiseltä matkalta paljon kuvia olikin. Siis ilmeisesti se huvipuisto ei sitten mikään aivan ällistyttävä kokemus ollut, paitsi minulle. Ehkä tuo ensimmäinen oikea huvipuistovierailu sitten olikin minulle, rämäpäiselle poikatytölle, jonkinlainen matkan huippukohta ja unelmien täyttymys ja koko lopunikäni minulle tulee rähjäisistä lasikuituseinämistä ja vedensinisestä maalista mieleen tuo sotshilainen huvipuisto.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Joachim Seetaucher

Voi ei! Helena osallistuu kilpailuun. Eihän muilla ole enää mitään mahiksia.

Teppo Nygren

Minun ei sitten kannata edes ajatella osallistumista, sillä kirjoittajien lukumäärä varmaan jo ylittää palkintosijojen lukumäärän ja voin hyvin suositella tätä kirjoitusta puhtaalla omallatunnolla :)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

No jopas nyt porukka meinaa luovuttaa helpolla :D

Itse en ole päässyt osallistumaan kun en osaa päättää mikä reissuista olisi ollut se ikimuistoisin
Ilmeisesti liian kivaa ollut aina kun ei pysty valitsemaan

Ensin kyllä mietin olisinko kirjoittanut siitä kerrasta kun huomasin olevani liian vanha, paksu ja huonokuntoinen joihinkin vemputtimiin
Mutta mitäs hauskaa siinä sitten olisi muistella moista

Sen sijaan tämä tarina oli kyllä hauska
Osaa kuitenkin aikansa lapsena kuvitella sosialististen
neuvostotasavaltojen liiton version huvipuistosta.
Meinaan kun ei täällä suomessakaan aina niin värikästä se meno ollut

Teppo Nygren

Ikimuistoisimmasta kokemuksesta kertominen olisi minullekkin ollut vaikeaa, kun useita huvipuistoja on tullut kierrettyä vuosittain jo vuosikymmenten ajan, eikä mistään ikävistä tapahtumista viitsi kertoa. Raskaana olevan naisen lentäminen Tagadasta 80-luvulla ei ole kiva juttu, eikä myöskään Viikinkilaivassa toisessa päässä istuvan naisen oksentaminen edessään istuvan nuorenparin päälle laivan ollessa ääriasennossa. Kuvasarjan huvipuiston ilmeistä, helpotuksesta pelosta, paniikista ja riemusta voisin ehkä joskus julkaista ja samaan kuvasarjaan kyllä se sekunnin murto-osa ennen oksentamista myös kaiketi kuuluisi.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa