Oho, hupsista

Jos maalaisin ahdistuksesta taulun, se esittäisi lokakuuta!

  • Joillekin on aivan sama, onko kesä vaiko talvi, tai vaikka tympeä lokakuu.
    Joillekin on aivan sama, onko kesä vaiko talvi, tai vaikka tympeä lokakuu.

Kun kesä saavuttaa loppunsa, tulee sinä viimeisenä lämpöisenä poutapäivänä istuttua ulkona, ja mielellään silloin kieltää sen tosiasian, että koivun lehdet ovat taittumassa keltaiseen ja pihlajanmarjat punertavat. Olo on salaa onneton ja mielessä pyörii harras toive, että vielä tulisi se yksi hellejakso, tai edes päivä, jolloin aurinko helottaisi kirkkaalta taivaalta ja etelästä kävisi leppoisa tuuli.

Mutta harvoin sellaista tapahtuu. Kituvat lehdet karisevat puista ja tekevät kadut liukkaiksi. Sataa vettä ja kaiken peittää ylitsepääsemätön harmaus. Käpertyminen sohvannurkkaan, lasillinen viiniä ja tunnelmalliset kynttilät eivät riitä paikkaamaan edes osaa siitä syvästä kaipuusta, jonka jonnekin kadonnut aurinko sieluun jättää.

Siedän syksyä paremmin jopa viikkoja kestäviä paukkupakkasia. Itse asiassa kovissa pakkasissa on jotain erityisen viehättävää. Koiranomistajana joutuu menemään ulos säällä kuin säällä, ja onko kauniimpaa ja häkellyttävämpää tunnetta kuin seisoa 30 asteen pakkasessa tuijottamassa kirkasta tähtitaivasta, kun taivaankantta halkoo selvästi erottuva linnunrata ja täydellisen hiljaisuuden rikkovat ainoastaan petäjien kylkien naksahdukset. Silloin jos koskaan tajuaa paitsi oman mitättömyytensä niin myös sen, että on todellakin osa jotain äärettömän suurta.

Puolestani mutiskaa, että minulla on väärä asenne, mutta minä vihaan syksyä! Siitä on yksikertaisesti aivan liian paljon matkaa alkukesäisen aamulenkkiin, kun luonto on räjähtänyt eloon ja korvissa kaikuvat lintujen innokkaat sirkutukset. Silloin minä tunnen eläväni, aivan kuten syksyn harmaudessa koen vaipuvani koomaan.

Olen joskus kuullut senkin olevan mahdollista, että joillekin ihmisille on yksinkertaisesti geeniperimään jäänyt esi-isien jäljiltä muistijälkiä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka ihminen eri vuodenaikoina elämänsä kokee. Esimerkiksi jotkut ihmiset lihovat syksyllä siksi, että elimistö valmistautuu talvea varten keräämällä rasvaa vartaloon. Itse olen joskus ajatellut niin, että ehkäpä minun geeneissäni elää jokin muisto ajoista, jolloin loppukesällä on hoidettu talven ravinto varastoon, pakolliset työt on tehty ja tulee aika siirtyä tietynlaiseen talvilepoon, jossa tavoite on vain pitää torppa lämpimänä ja jalat kuivina.

Ihan todella, kaikesta ulkoilusta, vitamiinitableteista, tunnelmallisesta fiilistelystä, valohoidosta ja muusta huolimatta minusta tuntuu siltä, kuin vaipuisin syksyllä horrokseen. Kun keväällä ja kesällä pörrään ihan helposti kuuden tunnin yöunilla, syksyllä minusta tuntuu, että voisin nukkua koko ajan ja siltikin minua väsyttää ja olo on kuin ei olisi nukkunut ollenkaan. Illalla olen jo kuuden jälkeen aivan valmista kauraa, eikä minua huvita enää sen jälkeen tehdä mitään.

Joka vuosi tähän aikaan haaveilen, että voisin vetäytyä talviunille. Heräisin sitten maaliskuun lopulla, kun kevät tekee tuloaan. Ehkä voisin joulukuussa valvoa hetken, jos säät sen sallisivat. Realistisempi haave kuitenkin on varmaankin se, että jonain päivänä asun maassa, jossa aurinko sulkee minut rakastavaan syliinsä myöskin lokakuussa.

 

http://www.youtube.com/watch?v=LtNFQ7RJbaQ

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Lokakuu edustaa kesästä ja valosta luopumista, mutta siinä on vielä valoa ja värejä. Viimeisten lintujen poismuuttoa ja tietoa siitä että ne taas keväällä palaavat. Marraskuu sen sijaan on tunkeutumista mielen mustimpiin syövereihin. Ytimiin tunkeutuva pimeys ja kosteus, mielen ahdistus johon ei tuo valoa edes kelmeät katuvalot. Värikkäät lehdet on puista pudonneet.

Käyttäjän suvikarhu kuva
Suvi Karhu

Arvaa, miten paljon minä haaveilen siitä, että näin lokakuussa ilmoitan työnantajalleni ykskantaan "Karhut nukkuu talviunta, nähdään maaliskuussa!"

Veikko Vitikainen

Suvi!!
Olisikohan niin että ihminenkin näillä leveysasteilla muinoin olisi nukkunut
talviunta?? Vähän siihen viittaa nämä syys ja talviapatiat ja masennukset.
Olisipa nykyisinkin niin että ihminen ensimmäsellä käen kukunnalla keväällä heräisi talviuniltaan. Toki ongelmaksi muodostuisi monikulttuurisuuden ylläpitäminen Suomessa.

Tapio Suhonen

Muistan kun n. 6v. olin palaamassa Pohjois Tapiolan eskarista, lokakuussa. Jäin katselemaan maahan varisseita lehtiä, Pohjois Tapiolan Seponkoulun pihalle.
Mieli oli haikea: Jäin laulamaan päikässä oppimaani laulua: "Lehti puusta variseepi; päivä yötä pakenee. Lintu pieni syksyn tieltä..jne..."

Laulun aiheet ovat kaikessa, kuten Helismaa sanoitti...

Kuulas syksy on kaunis ja samanaikaisesti murheellinen; mutta siksikin, onneksi meillä on neljä vuodenaikaa.

Syksyn pimeys voi olla päällekäyvää: mutta sitäkin voi paeta esim. joulukuussa Varsovaan tai Sorrentoon katsomaan jouluvaloja. Ne eivät ole kuin Helsingin joulukadulla...

Johan Lom

Joku on todennut, että talvi on meille rangaistus, kevät palkinto, kesä jotain, jota emme lainkaan ansaitse. Siis vain syksy on jotain todellista, paluuta arkeen ja normaaliuteen.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minulla on ollut päinvastoin. Kun lehdet ovat jäätyneet maahan ja ilma on harmaa, se on kuin jonkinlaista kotiinpaluuta siitä kaikesta äänien, hajujen ja värien kaaoksesta, mitä kesä usein on. Mieli rauhoittuu ja keskittyy olennaiseen. Olo on energinen ja päättäväinen. Tupakka ja viina jäävät pois. Aloitan kesällä usein katkeavan salitreenaamisen viimeistään syyskuussa uudelleen.

Keväästä olen samaa mieltä. Talvi väsyttää mielen loppua kohden ja kevät on virtapiikki.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Jos minä maalaisin lokakuusta taulun, niin se ei olisi ainakaan ahdistava.
Maailmassa paljon muuta ahdistavaa, ettei vuodenaikojen vaihtelusta kerkeisi edes ahdistumaan, vaikka se lehdetön pimeä ja lumeton hetki kestäisikin hieman kauemmin.

Mielenkiintoinen youtube linkki.

Pentti Järvi

Muistaakseni Helenakin on liikuskellut Amalfi-rannikolla, ehkäpä juuri Sorrentossa.
Musta (black) joulu on myös kauhistus, samoin valoisat kesäyöt.
Kynttilät on ok, mulla punaisia lampunvarjostimia. Energialamput kamala keksintö.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Amalfi ja Maiori on nähty, Sorrento näkemätik.

Veikko Vitikainen

Minä iloitsen Suomen kaikista vuodenajoista. Olemme onneksemme syntyneet maapallolla sellaiselle sektorille, että elämä ei tule yksitoikkoiseksi.
Suomen kevättä ei toki voi kuvailla muutoin kuin, että luoja on antanaut meille visuaalisesti ja kuuloaistien havaittavaksi äärettömän hienon luonnon näytelmän. Tuota näytelmää ei ole esim. päiväntasaajalla havaittavissa. Eli olemme erittäin onnekkaita saadessamme nauttia kaikista neljästä vuodenajasta, Loskaisista talvikeleistä huolimatta.
Afrikassa ei ole päiväntasaajalla muuta kuin ainainen helle ja kuivuus. Minun käy noita Afrikkalaisia sääliksi, koska he eivät pääse nauttimaan neljästä vuodenajasta.
Helenalla on samanlainen koira kuin tyttärelläni on. Suloisempaa eläintä en koskaan ole tavannut. Tyttäreni kävi taannoin kylässä, ja eläimiä tuntevana ihmisenä olin myyty tuon suloisen eläimen läsnäollessa. Erittäin älykäs ja kaunis suloinen ihmisen paras ystävä nökönenä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Eräs japanilainen mies sanoi minulle kerran ettei Suomessa edes ole kevättä. Täällä luonto herää hetkessä henkiin. Japanissa ilmeisesti kevät kulkee hitaammin.

Johan Lom

Japanissa luonto ei kuole talven aikana samalla tavalla kuin täällä, vaan siellä on runsaasti ainavihantia kasveja ja puita läpi talven. Se on yksi syy sille, että siellä ei tule tunnetta, että luonto herää hetkessä henkiin. Vihreys vain lisääntyy aste asteelta.

Jonkinlainen kevään taitekohta on kuitenkin kirsikan kukinta, joka vaihtelee maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin. Kestää runsaimmillaan parisen viikkoa.

Kesäksi japanilaiset mieltävät ajan, joka alkaa trooppisella sadekaudella kesäkuun lopussa ja jatkuu kosteana helteenä aina syyskuulle asti.

Parhaimmat kaudet olla Japanissa ovat loka-marraskuu ja toisaalta huhtikuu. Syksyllä siellä on yleensä aurinkoista ja kuivaa, lämpötilat päivällä hyvinkin 20 asteen tuntumissa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #15

En tunne kyseistä ilmastoa. Itseäni alkoi naurattaa, kun luin jonkin trooppisen maan diplomaatista. Tuo diplomaatti onnistui tulemaan Suomeen marraskuussa. Tropiikin ihminen ei ymmärtänyt, mitä syksy tarkoittaa. Tämä diplomaatti oli katsellut vedet silmissä kuollutta maatamme ja valittanut suureen ääneen, mikä valtava katastrofi maamme kohdalle oli osunut...

Johan Lom Vastaus kommenttiin #18

Tropiikissa aurinko nousee suurin piirtein läpi vuoden kuudelta aamulla ja laskee kahdeksalta illalla. Auringon laskun jälkeen tulee pimeä.

Jo tämä eroavaisuus Suomen kaamoksen kanssa on omiaan aiheuttamaan totaalisen hämmennyksen sellaisille, jotka eivät näin korkeilla leveysasteilla ole vierailleet.

Kun suomalainen lukee Japanissa niin suosittuja haikurunoja, niin olosuhde-eroavaisuudet saattavat aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä runojen tulkinnassa. Haikurunoissahan on aina yhtenä elementtinä vuodenaika ja siihen liittyvät olosuhteet.

Kun japanilaisessa haikussa sanotaan, että "tarjoamasi hedelmä on kuin syksyinen metsä" (tai jotain vastaavaa), niin suomalaiselle tulee mieleen martainen suoperäinen maasto, jossa kostean koleisessa ja hämyisessä tihkussa tuoksuvat haaparouskut ja kuusten oksat riipivät kasvoja eteenpäin rämmittäessä rahkasammaleen kostuttaessa jalkineita.

Japanissa syksy tarkoittaa ennen kaikkea kuivaa ja aurinkoista, melko lämmintä aikakautta, ja sikäläisen haikurunon "syksy" kuvastaa juuri tuota valoista raikkautta ja helppokulkuista kuivaa nurmea vaahterapuiden lomassa.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #19

Tuo suomen syksystä mieleesi tuleva on kyllä ihan yhtälailla kauniin runollista.

Mikäpä sen hienompaa, kuin kulkea siellä metsässä järkevästi varustautuneena keräämässä niitä haaparouskuja raikkaassa luonnonhelmassa? Kuusen oksatkin riipivät vain jollei osaa kulkea ja jalat kostuvat huonosta jalkinevalinnasta.

Niitä sieniä japanialaiset muuten meiltä kadehtivat.

Johan Lom Vastaus kommenttiin #27

Ymmärsit varmaan, etten esittänyt mitään arvovarausta kumpaankaan syysolosuhteeseen, vaan korostin vain "syksy" -sanan merkityseroa sinänsä. Helena on tässä blogissaan puolestaan ilmaissut kokevansa syksyn ahdistavaksi.

Muuten, suosituimmat sienet tätä nykyä Suomessa myynnissä taitavat olla täällä kasvatetut japanilaiset shiitake sienet.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Jos minun pitäisi maalata taulu hiljaisuudesta, rauhasta ja levosta, maalaisin syksyn.

Minä taas rakastan syksyä. Ensin on ruska. Ruskan jälkeen nukkuva maa. Pimeää ja kosteaa ja välillä tuuli tuivertaa. Itseänikin nukuttaa, mutta uni on rauhaisaa ja levollista.

Talvestakin pidän. Se antaa jonkinlaista alkukantaista mielihyvää, kun pärjää vaikeissakin olosuhteissa. Kovassa pakkasessa on ihana vaeltaa, mutta vielä ihanampaa päästä sisään lämmittelemään. Lämpö ei tunnu miltään ellei tunne sen vastakohtaa.

Alkukevät on itselleni se depisaika. Lumi sulaa, koirankakkka ja muu lika tulee näkyviin. Valo ottaa silmiin ja koti näyttää likaiselta. Loppukeväästä kyllä pidän. On ihanaa seurata, miten luonto herää.

Kesä sit onkin huoletonta aikaa. Mukava sitä on kellitellä lämpöisellä pihalla, mutta mitään suurempia tunteita kesä ei itsessäni herätä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minä maalasin tänään taulun, kuten eilenkin. Eikä ahdista yhtään.

Pentti Järvi

Laitahan kuva tauluista. Henkeä ahistaa, oiskoon se tuo tupakka vai huono sisäilma.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kas tässä:

Sorry linkki ei toiminut! Ahdistaa...

Pentti Järvi Vastaus kommenttiin #16
Veikko Vitikainen Vastaus kommenttiin #16

Ei se haittaa Ari, syysmasennus se vaan ihmistä runtelee. Itsekkin aioin ryhtyä taivaanrannan maalariksi, mutta kun ei voi, kun sataa koko ajan ,ja vesiohenteinen maalikin lantraantuu liian laimeaksi.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Helena, se nyt vaan on silleen, että me kalkkilaivojen kapteenit ja kansimiehet ei hirveesti rusketuta ennen ku kevätaurinko alkaa paistamaan. Se on meidän kohtalomme. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä pitäähän täälläkin soiden ja metsien keskellä jonkun olla elämää ylläpitämässä. Miten ne hirvet muuten osais juosta auton alle, ellei täällä joku autolla ajelis?

Tietysti ois kiva jos kainalossa ois pimempinä aikoina joku tulinen turkkilainen lämmittämässä kitkan aiheuttamalla energialla pakkasen aiheuttamia virtsatietulehduksen kohdanneita elimiä, mutta sitä nyt tuskin ajoit takaa, tai jos ajoit niin oot sitten yhtä hömppä ku nuo muutkin blondit.

Loka-Maaliskuu on muuten parasta aikaa sellaisille ihmisille, jotka ei kuvia kumartele. Jos laitettaisiin nykyiset kansanedustajat tuonne korpeen elämään omin avuin loka-Maaliskuun ajan, niin meillä ois Huhtikuussa enää n.40 kansanedustajaa päättämässä seuraavista tukipaketeista etelän aurinkovaltioille.

Jouko Koskinen

Pimeä metsä on mielestäni viihtyisä paikka syksyllä - stadissa ei missään ole yhtä turvallinen olo. Ensilumi vähän valaisee ja liuuttaa hiihtoahkiota kevyesti kun ei tarvitse vielä suksia - pelkät parkanomaiharit riittää.

Täydenpalvelun hotelli - 30 kiloa - kulkee mukana parin kilsan tuntivauhtia pitäen kropan sulana vaikka hiukan pakastaisikin. Mukavuusraja jossain miinus 17 asteessa. Kyllä pitäisi vääntäytyä Box'in dösään kamoineen ja lähteä päättäriltä Sipoonkorpeen. Kyllä sielläkin arkipäivinä saa rauhassa kävellä.

Karttaa on seurattava ettei eksy kenenkään puutarhaan telttailemaan. Laavu on yksin liikkuessa oikeastaan paras, kun ei ole hyttysistä enää haittaa.

Tosi trekkarit lentävät Kanadaan saakka. Minulle on riittänyt Ruotsin Mellankaitum. Sinne pääsee kätevästi junalla - ei ole huolta parkkipaikasta ja voi tehdä kunnon lenkin. Parissa viikossa homma alkaa jo toimimaan.

Kokeilkaapa joskus, voin lainata ahkion.

Arvo Kuusela

Syksy on minulle vapautus kesästä ja kuumuudesta ja siitepölystä joka leijuu ilmassa. Se on myös vapautus puutarhasta, talven aikana kehittyy siihen uusi himo.

Syksyllä ilma on sopiva, raikas ja kostea, helppoa hengittää.
Syksyisen aamun raikkaus on suorastaan terapeuttinen hieno kokemus.
Jopa pimeys tuntuu vaihteeksi mukavalta, kevään ja kesän kirkkauden jälkeen.

Syksyllä on helppo pitää yllä lämpötasapainoa sopivalla vaatetuksella.
Paljon voi saada aikaan jopa ydellä kevyellä ja ohuella vaatekappaleella jonka laittaa johonkin tavallisten vaatteiden väliin.

Syksystä ei yleensä ennätä edes nauttimaan tarpeeksi, ennenkuin tulee jo se talvi ja lumi, joka vie pimeyden.

Niitä paukkupakkasia en erityisesti ihannoi, vaikka tuohan se mukanaan huurteiset puut ja aivan mahtavat maisemat. Muuten talvi on mainiota aikaa sekin ja sitä yleensä riittää tarpeeksi kauan, jotta hiihtämiseen ennättää jo kyllästyä.

.

Käyttäjän SeppoHonkanen kuva
Seppo Honkanen

Ihana kirjoitus, kerro sitten myös marraskuusta.

Käyttäjän salvator kuva
Elo Kemppainen

Eikös se ollutkin melkein eilen kun 'kesä' tuli... ja meni...

Lokakuu on vielä 'hieno', marraskuu on jo vähän 'aunuksesta', joulukuu on suorastaan 'pereestä'...

Jos minä tekisin ahdistuksesta 'teoksen', se loukkaisi jotakuta...

Johan Lom

"Aunuksen marraskuu" ... hmmm ... tuossa on ainesta kirjan nimeksi, onhan jo aiemmin julkaistu "Muumilaakson marraskuu".

Veikko Vitikainen

Kaikkein ahdistavinta aikaa Suomalaisille on melko taatusti 15.12-01.01. välille rajoittuva aika paniikinomaisen joulun ja vuodenvaihteen kohelluksen takia. Ei Joulussa eikä vuodenvaihteessakaan mitään vikaa ole, kun ihmiset vain osaisivat suhtautoa oikein tuohon ajanjaksoon.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Tämä on niin totta! Loka-marraskuu on ahdistavaa aikaa. Toisaalta tällöin saa parhaimmillaan paljon tehtyä sisätiloissa ja ajattelutyössä, kun ei ainakaan oo kauheeta hinkua viettää aikaa ulkona pimeässä syyssateessa...

Arvo Koiso

Ja paskan marjat. minä synnyin syksyllä, joten sen on oltava loistava aika syntyä. Kun katson tätä kuolemista, tiedän että synnyin kuolemaan. Synnyin lähtemään, ja se on hieno asia.

Vaikka kyllä se nyt tietty vähän vituttaa.

Jouko Koskinen

Pihlajanmarjat tilhenpaskassa joo . . .

Eli vain syksystä Jouluun.

-ninim. Jouluna syntynyt

Veikko Penttinen

Minä ratkaisin tuon ongelman muuttamalla Espanjaan. Juu, en minäkään olisi pystynyt sitä työikäisenä tekemään.
Toisaalta tulee se talvi tännekin. Toissatalvenakin satoi vähän väliä vettä, viime talvena sitten vähemmän. Varmuuden vuoksi häippäsen kuitenkin tammikuussa Karibian suuntaan.

Jouko Koskinen

Helena lie muuttanut Esbooseen sieltä turvallisesta Jumalan seläntakuisesta. Turvattomaan, räntäiseen ja ruuhkaiseen paikkaan jossa oikea immeinen pakostakin masentuu.

Brahesalin elokuvauutuudet ja Hurttien pelit talvisin - Vaskiviikot kesällä. Veneretket järven vastarannalle hyvässä seurassa turisteja narraamaan Kolille. Kaunis muisto vain?

Bieleen menee tämäkin piristysyritys kun en keksi yhtäkään hyvää syytä edes itseni piristeeksi. Aina vaan sataa ja sataa ja sataa. Lentämäänkään en ole päässyt kuukausiin, niinä harvoina sääpäivinä on aina jotain muuta, jos ei ole itellä estettä niin ei ole hinaajaa . . .

Joten sun tarttee Helena nyt lohduttautua sillä kun jollakulla toisella on satakertaa kurjempaa. Tulis ees se talvi - hanki ja jää. Kyllä se tuleekin. Jos ei niin lähdetään sitä vastaan pohjoiseen . . .

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa