Oho, hupsista

Lapsuuteni sankari on!

Jokaisella meistä on lapsuudessa ollut joku sellainen henkilö, jota on ihaillut kuin puolijumalaa. Se on voinut olla seikkailija, fiktiivinen sankari, urheilija, kosmonautti tai vaikka Elvis. Minulle se oli Rauli Virtanen.

Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön hallitus on myöntänyt toimittaja Rauli Virtaselle tunnustuspalkinnon ”hänen toimittajatyöstään suomalaisten maailmankuvan laajentamiseksi” ja kyllä meni palkinto oikealle henkilölle. Vuosikymmeniä Virtanen on mennyt sinne, missä on jotakin kamalaa tapahtunut, ja hotellin katon sijasta jalkautunut kriisin keskelle siksi, että me olemme saaneet tietää tapahtumista, tavallaan nähdä ja kokea itse hänen kauttaan. Minun lapsenmieleeni Rauli Virtanen syöpyi voittamattomana toimittajana keskellä Jugoslavian hajoamissotia enkä voinut muuta kuin ihailla hänen rohkeuttaan ja omistautumistaan tiedonvälitykselle.

Viime talvena olin eräässä helsinkiläisessä ravintolassa syömässä ja siellä vieruspöydässä oli joukko tunnettuja jääkiekkoilijoita. Oma seurueeni oli jääkiekkoilijoista tietenkin innoissaan, mutta itselläni meinasi mennä parmankinkut väärään henkireikään, kun bongasin kiekkoihmisten keskeltä Rauli Virtasen. Elävänä. Siis oikean Rauli Virtasen!

Minulla ei ole tapana sinänsä pokkuroida kenenkään edessä, samanlaisia kuolevaisiahan tässä kaikki ollaan, mutta Rauli Virtanen! Lapsuuteni sankari! Viereisessä pöydässä!

Supisin siinä syödessäni pöytäseurueelleni, että hui, uskaltaisinkohan käydä sanomassa jotain. Olihan se aika jännittävää, koska se oli Rauli Virtanen! Ihka oikea Rauli Virtanen, verta ja lihaa! Herramuntsiisus.

Meinasin jo jättää väliin, en halunnut häiritä ja muutenkin olen vähän ujo ja pidättyväinen, mutta kun oli syöty ja naapuripöytäläiset olivat syöneet ja viini oli kihahtanut iloisesti päähäni, huomasin astelevani viereiseen pöytään ja kysyväni ”anteeksi, mutta olettekohan te Rauli Virtanen?”

Oli se! Se oli Rauli Virtanen, ihan oikeasti ja elävänä ja hyvävointisena ja jäin hänen seuraan siihen hetkeksi rupattelemaan. Istuttiin vastakkain ja seuraavana päivänä olimme kavereita Facebookissa. Rauli Virtanen onnitteli minua syntymäpäivänäni. Lapsuuteni sankari! Wau!

Olin todella onnellinen siitä, että Rauli Virtanen paljastui sellaiseksi persoonaksi, jonka fanittamisesta saatoin olla ylpeä eikä tapahtunut sitä, mitä joskus johonkin tunnettuun henkilöön tutustuessa käy, että se paljastuukin totaalisen narsistiseksi kusipääksi. Totesin, että olinpas minä onnekas, kun lapsuuteni supersankari oli ihan oikeastikin hyvä tyyppi.

Onnittelen Raulia saamastaan tunnustuksesta Pusu Olet paras.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Ihan tuli sellainen olo, että olen kaiken tuon kirjoittanut joskus ennenkin. Noh, mutta kun se saa edelleenkin innostumaan :D ...juu, en ehkä aikuistu koskaan, mutta haitannoonko tuo?

Ville Karppinen

Hienoa että sellaisetkin saavat tunnustusta, jotka eivät välttämättä taas ilmene muille idoleina.

Olin jo pyytämässä lisäinformaatiota aiheesta, mutta löysin sentään haastattelun josta saa sitten jonkinlaista kuvaa miehestä.
http://www.kirjastokaista.fi/2009/11/25/rauli_virt...

Itse en kykene vastaavaan omaperäisyyteen, vaan Juice Leskinen on ollut aina sellainen jota on ollut hyvä katsoa ylöspäin. Tosin omassa ikäluokassani ja myöhemmissä tuokin tietysti saatetaan nähdä omaperäisenä, mikä on varsin valitettavaa.

Richard Järnefelt

Minä olen vähän tylsä, en ole koskaan "fanittanut" ketään. Olen toki arvostanut monia ihmisiä jo ihan lapsesta pitäen, mutta kuitenkin nähnyt heidät aika realistisessa valossa. Mozart ja Jeesus tulevat ensimmäisinä mieleen. :-)

Teppo Nygren

Mistä asti niitä lapsuuden sankareita pitää hakea. Isäni oli varhaislapsuuteni sankari.
Varhaislapsuuden jälkeen sankarini olivat huippu-urheilijoita, joista ainoastaan Juha Väätäisen olen myöhemmin saanut tavata. Lapsuus minulla loppui silmänräpäyksessä palatessani urheilukentältä kotiin yhtenä kauniina syyskuisena päivänä.
Nuoruuden sankarit löytyivät rock-musiikin puolelta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa